Ihana erityinen laumani

Mitä tapahtuu, kun jo valmiiksi isoon eläinlaumaan liittyy kuusi eri ikäistä, eri luonteista ja erikokoista rescuekoiraa? Syntyy entistä rakkaampi perhe. Hurtta-malleinakin tutut Daniela ja Sabrina kertovat laumastaan, jossa jokainen eläin on samanarvoinen, rakastettu perheenjäsen.

Meillä asuu kotona iso lauma eläimiä sulassa sovussa, heistä kuusi on rescuekoiraa. Meillä on koiria Espanjasta, Romaniasta sekä Viipurista. Kaikki koiramme ovat täysin omia persoonia, jokaisella on oma paikka laumassa ja vielä suurempi paikka meidän sydämissä.

Päädyimme adoptoimaan rescuekoiran, koska maailmassa on niin paljon kodittomia eläimiä. Toimimme myös kotihoitajina, koska se on paras tapa auttaa ja kuntouttaa rescuetaustaisia eläimiä löytämään uusi elämä ja oma koti.

Jokaisella perheeseemme saapuneella koiralla on oma taustansa, lähtökohtansa, traumansa ja tarinansa. Jo pelkän katseen välityksellä huomaa kuinka paljon koira on nähnyt ja kokenut elämässään ennen turvaan pääsemistä. Siksi on tärkeää, että kotihoitoon tai kotiin tulevan koiran kanssa aloittaa tyhjältä pöydältä, ilman olettamuksia sopeutumisesta. Näin jokainen koira saa parhaan mahdollisen lähtökohdan uuteen alkuun.

Meiltä kodin ovat saaneet aremmat yksilöt, jotka olisivat muuten jääneet tarhoille odottamaan huomatuksi tulemista. Haluamme avata kotimme juuri niille koirille, joiden mahdollisuudet kodin löytymiseen ovat vähäiset. Meille tulleet koirat ovat olleet arkoja, pelokkaita, erityistä hoitoa ja kuntoutusta vaativia, terveydellisiä ongelmia omaavia sekä hyvin niukan sosialisoinnin saaneita.

Koiramme ovat jääneet meille epäonnistuneen kotihoidon kautta, eli koirat ovat olleet meillä kotihoidossa, mutta olemme päättäneetkin adoptoida heidät perheeseen.

Rescuekoiran sopeutuminen kotiin on hyvin yksilöllistä. Asia jota ei voi koskaan antaa rescuekoiralle tarpeeksi on aika. Kaikkien kokeilujen jälkeen olemme huomanneet, että kotihoidossa ja kotiutumisessa koira tarvitsee kaiken mahdollisen ajan sopeutumiseen. Siinä auttaa rauhallinen ympäristö ja arkirutiineista kiinni pitäminen.  

Tuleekin muistaa, että kotiin saapuva koira on todella väsynyt, stressaantunut, peloissaan, ihmeissään sekä kierroksilla, kun kaikki muuttuu yhtäkkiä. Koiran on annettava tottua rauhassa arkirutiineihin, yksinoloon, ulkoiluihin, tavallisiin
hoitotoimenpiteisiin sekä ihmisen läsnäoloon ja kosketukseen. Sanoisin että aikaa menee kolmesta viiteen kuukautta, jotta koira saa vähän kiinni arkirutiineista ja kodissa asumisesta.

Meillä on ollut paljon opeteltavaa koirien kanssa. Pulmia on ilmennyt eroahdistuksen, resurssiaggressiivisuuden, hoitotoimenpiteiden, terveydentilan, laumauttamisen, ohittamistilanteiden ja vieraiden ihmisten kohtaamisen kanssa. Myös autoon meneminen ja siellä oleminen on vaatinut opettelua. Rauhoittumisesta, sisäsiisteydestä, nukkumisesta ja arkiseen päivärytmiin pääsemisestä puhumattakaan.

Muutama koiristamme pelkää mennä ovista sisälle tai ulos. Roska-auton, bussin tai hiihtäjän näkeminen ulkona saattaa jähmettää koiran paikoilleen. Kahisevissa vaatteissa kulkevat ihmisetkin ihmetyttävät. Kaikki koiristamme hätkähtivät alussa TV:tä, radiota, pyykinpesukonetta ja imurointia. Täytyy aina muistaa, että meille normaalit kotiaskareet ovat tarhakoiralle uutta ja pelottavaa. Usein rescuekoiraa auttaa lauman tai ystäväkoiran tuki, mallioppiminen ja tutustuminen asioihin yhdessä ystävän kanssa.

Kotiutuminen alkaa stressin laskemisella ja levolla. Useimmiten koirat ovat saapuessaan hyvin uupuneita ja saattavatkin alussa vain nukkua väsymystään pois. Koiratarhoilla on jatkuva mekkala, kun liian pienissä tiloissa on paljon koiria ilman virikkeitä ja resursseista tapellaan. Tarhoilla on kylmä ja läsnä on pakokauhua ja pelkoa. Siellä koetaan tunteita, joita useimmat koirat käsittelevät pitkään mielissään ja unissaan. Esimerkiksi meidän jokainen koira näki useamman kuukauden painajaisia tarhalta saavuttuaan. Yksi meillä viisi vuotta ollut koira on edelleen arka ja epäileväinen hoitotoimenpiteistä.

Kun arkirutiinit saadaan hiljalleen käyntiin, menevät asiat omalla painollaan eteenpäin yksilöä kuunnellen ja aikaa antaen. Yhden koiramme kanssa hyödynsimme käytösneuvojan apua vuoden verran, jotta saimme vaikeudet hallintaan ja tilanteen rauhoitettua. Toisen koiran kanssa nukuimme yöt aluksi lattialla, koska se oli ainut tapa, jolla koira lopetti ulvomisen ja ramppaamisen ja rauhoittui uneen. Yksi koiristamme ei antanut minun koskea häneen moneen kuukauteen, toinen pissasi joka päivä sänkyyni. Tällä hetkellä yksi koirista yrittää aina napata vastaantulijan hanskoja ja toinen on reaktiivinen vastaantulevista koirista. Nämä ovat kuitenkin vain pieniä mutkia matkassa verrattuna siihen, mitä kaikkea uskomatonta koirat ovat tuoneet elämäämme.

Jokainen koira on arvokas yksilö, joka sopeutuu arkeen ajan kanssa omalla painollaan. Toiselle ei sovi kaupungin hälinä ja ihmispaljous, toinen viihtyy kaupunkiympäristössä. Toinen ei sovellu lapsi- ja toinen ei kissaperheeseen. Kaikki on yksilöllistä. Koiraa adoptoitaessa onkin syytä miettiä perheen resursseja, olemme me oikea perhe koiralle? Täyttääkö perheemme vaatimukset koiran hyvinvoinnille ja hyvällä elämänlaadulle? Me emme valitse perheeseen saapuvaa koiraa, vaan yhdistys löytää juuri meidän perheeseen sopivan perheenjäsenen. Joskus kotihoidosta paljastuu juuri tiettyyn perheeseen sopiva jo Suomessa oleva koira.

Rescuekoirat vievät sydämen, lupaan sen. En tiedä mitään niin suurta iloa ja kunniaa, kuin tarjota rescuekoiralle turvallinen ja rakastava koti, ja huomata miten päivä päivältä koira sopeutuu arkeen. Vihdoin vuosien taakka ja silmien murhe ja suru ovat hävinneet ja tilalle on tullut elämänilo ja uteliaisuus. Se on päivä, jolloin tiedät, että sinulla on ikuisesti maailman parhain perheenjäsen vierelläsi.

Rakkaudella,

Daniela &Sabrina

River, Lulu, Kiki, Gitta, Imppy ja Topa

Hurtta pitää rescuekoiratoimintaa erittäin tärkeänä ja arvokkaana työnä. Siksi olemme jo vuosien ajan lisänneet ihmisten tietoisuutta asiasta ja lahjoittaneet tarvikkeita yli 160 rescueorganisaatiolle. Koirat tekevät meistä parempia ihmisiä osoittamalla meille pyyteetöntä rakkauttaan ja meillä ihmisillä on velvollisuus vastata siihen inhimillisyydellä. On tärkeää pitää huolta niistäkin koirista, joilla ei syystä tai toisesta ole vielä rakastavaa kotia.